Oma, indie, ITE?
Martti Hömppi: Trio Pönttöpäät. Omakustanteisiin suhtaudutaan teksteinä, jotka eivät ole ylittäneet kustantamon julkaisukynnystä. Niinhän asia usein on, mutta yhä enemmän on niitä, jotka eivät edes tarjoa tekstejään kaupallisille kustantamoille. Jotkut omakustantajat ovat alkaneet kutsua itseään indiekirjailijoiksi . Ensin hymähtelin tälle termille, pidin sitä vain naurettavana temppuna vältellä halventavaksi koettua omakustantaja-leimaa. Sitten keskusteluun putkahti vielä termi ITE-kirjallisuus . Onko kyse keisarin uusista vaatteista, vai onko näillä oikeasti eroa? Oma? Monen omakustanteen erottaa – ikävä kyllä – täyskustanteesta juuri se syy, jota maallikko ensimmäisenä ajattelee: teksti on yksinkertaisesti huono. Joillekin kirjan julkaisemisen motiivi on vain ”tulla kirjailijaksi”. Tavoitellaan statusta, itse tuotteesta viis. Monessa huonossakin tekstissä voisi silti olla ainekset vaikka bestselleriksi, se on vain työnnetty ulos liian raakileena. ”Oikeidenkin” kirja...