Sivutosikko

  Netissä on jaettu meeminä postausta asuntosalkunrakentaja.fi -sivustolla annetusta vaurastumisen neuvosta. Otsikolla ”Passiivinen tulo ilman työntekoa” (sic!) kerrotaan mm. "Kirjat ovat loistava tapa ansaita passiivista tuloa. Kirjan kirjoittamisessa työ tehdään etukäteen, mutta se tarvitsee tehdä vain kerran, jonka jälkeen voi nauttia kirjan myyntituloista. Suomessa kirjamarkkinat ovat pienemmät, mutta kirjoilla on silti mahdollista tehdä Suomesta käsin suuria summia. Jos olet kunnianhimoinen ja sinulla pysyy hyvin kynä kädessä, voit kirjoittaa esimerkiksi 5-10 hyvää kirjaa, kääntää ne englanniksi ja myydä niitä ympäri maailmaa ja ansaita täysin passiivista tuloa." Huoh, tähän eivät enää emojit riitä. Tarpeetonta kai sanoa, että kommentteja tähän postaukseen on tullut. Tässä vain muutama päällimmäinen: ” Passiivinen tulo ilman työntekoa ”. Miten kirjoitetaan tekemättä työtä? ” Työ tehdään etukäteen, mutta se tarvitsee tehdä vain kerran ”. Lähes kaikki työ tehd...

Aika ajoin kirjoittajafoorumeilla keskustellaan kirjailijanimistä. Ihmetellään miksi salailla identiteettiään. Kysellään eikö kirjoittaja uskalla seisoa sanojensa takana. Pohditaan millä nimellä pitäisi esiintyä haastatteluissa. Kirjailijanimen käyttö nähdään haluna piiloutua julkisuudelta ja joskus se voikin olla sitä (esim. Ilkka Remes). Monet kuitenkin esiintyvät julkisuudessa aivan samalla tavoin kuin omalla nimelläänkin kirjoittavat, he markkinoivat kirjaansa sinä persoonana, jona sen ovat kirjoittaneet. Rosa Liksom esiintyy usein eri medioissa, mutta Rosa Liksomina, ei Anni Ylävaarana. Hän ei myy itseään, hän markkinoi Rosa Liksomin tuotantoa. Kirjailijanimen käyttöön voi olla muitakin syitä kuin julkisuuden pakoilu. Monella on yksinkertaisesti tarve erottaa virallinen työminä ja kirjailijaidentiteetti toisistaan. Näin varsinkin jos työskentelee jollakin sensitiivisellä alalla, kuten esimerkiksi sosiaalityössä. Jos taas joutuu työnsä puolesta julkaisemaan paljon kuivaa asiate...

        Sain esilukijalta kommentin, että käsikirjoitukseni kaipaisi lisää kerroksellisuutta. Jotenkin epämääräisesti ymmärrän, mitä hän ajaa takaa. Mutta mitä se tarkalleen ottaen on? Kirjailija, tiedetoimittaja ja kolumnisti Tiina Raevaara lla on neljän sanan sääntö, jota hän käyttää sekä kirjoittaessaan että arvioidessaan tekstejä. Kokonaisuudessaan se kuuluu: kerroksellinen, eheä, intensiivinen ja esteettinen. Tätä mantraansa Raevaara on avannut (tietokirjoittajille) Journalisti -lehden haastattelussa   seuraavasti: Kerroksellisuus on sisällön, kerronnan ja näkökulmien rikkautta. Tiedejuttu tai tietokirja voi yhdistää esimerkiksi taloutta, historiaa, tunteita, havaintoja ja ihmiskohtaloita. Eheys tarkoittaa, että teksti on kerroksistaan huolimatta yhtenäinen. Jokaisen osan tulee olla perusteltu. Epäolennaisuudet napsitaan surutta pois, alku ja loppu peilaavat usein toisiaan. Intensiivisyys viittaa ...