Sivutosikko

  Ruudulle rävähti mainos:  ” Tee kirjaunelmastasi totta! Osallistumalla mukaan tähän hauskaan ja kokeilevaan kirjoitushaasteeseen saat joka päivä inspiraatiota, vinkkejä ja kannustusta oman kirjan kirjoittamiseen. Ja tadaa! 50 päivän päästä olet kirjoittanut oman kirjan. ” Aloitus on ihan houkutteleva kutsu lähteä mukaan hauskaan ja kokeilevaan haasteeseen. Mutta tuo "tadaa" vetää siltä maton alta. Idean sylttytehdas lienee NaNoWriMo, jossa on tarkoitus sparrata kirjoittajia saamaan aikaan romaanin verran raakatekstiä marraskuun aikana. Joka vuosi silloinkin joku erehtyy luulemaan, että pelkkä se tekstin suoltaminen riittää – kustantajat saavat kuulemma aina joulu-tammikuussa ylimääräisen annoksen täysin viimeistelemättömiä käsikirjoituksia. Yllä mainittu mainos jatkuu vielä: ” Kun etenet tämän haasteen mukana askel askeleelta ja omistat joka päivä puolisen tuntia tai kokonaisen tunnin kirjoittamiseen, pitelet muutamien v...

  Kirjoitusoppaissa ja -kursseilla tähdennetään usein tekstin aloituksen merkitystä. Onpa aiheesta kirjoitettu kokonaisia kirjojakin. Lukija on koukutettava mukaan heti alussa. Vähemmän puhutaan kirjojen nimistä. Viime kädessä se kuitenkin on tärkeämpi kuin aloitus, sillä se saa lukijan ylipäätään avaamaan teoksen. Pasi Ilmari Jääskeläinen on sanonut, että kirjojen nimeäminen on kuningaslaji, joka on sukua runoudelle. Tämänvuotisessa Helmet lukuhaasteessa silmiini osui kohta 10: Kirjan nimi on mielestäsi tylsä. (Sijoitin siihen kohtaan Rachel Cuskin teoksen Siirtymä .) Amerikkalaiset kirjoittajasivustot tarjoavat ohjeita myös nimen valintaan. Yleensä ne(kin) ovat hyvin markkinahenkisiä, tyyliin ”käytä nykyaikaisia työkaluja, kuten otsikkoanalysaattoreita, joilla voit kerätä ideoita helposti luettavista ja enemmän tunteisiin vetoavista otsikoista”. Jenkkiläiseen tyyliin tarjolla on jopa nimigeneraattoreita (Google-haku novel title gen...